Ei niin onnistunut estetunti..
Tänään oli estetunti ja kävin edellisenä iltana ratsastamassa Saraa, muuten olisi tullut kahden päivä tauko juuri ennen estetuntia ja sitähän ei tuon hevosen pää kestä.. Taisin itse asiassa vain vähän lämmittää sitä perjantai-iltana ja tänään aamulla hevonen kiehui "jonkun verran".
No, itse tunnilla laukkaharjoitus enteili melko vauhdikasta hyppäämistä. Itse asiassa ensimmäisestä esteestä tulikin aika tuskainen. Ensin Sara kiersi sen sujuvasti pari kertaa ja kun yritin tulla Sallan komennosta estettä ravissa, Sara nosteli laukkaa joka pohkeen hipaisusta ja taisi peitsiäkin tarjota esteelle mentäessä. Useamman kerran yritettiin ja viimein estekin ylitettiin. Ja kyse oli yhdestä melko matalasta ristikosta..
Tästähän tunti jatkui useamman esteen rataan, eikä sekään mennyt aivan putkeen. Toisella esteellä Sara päätti taas kierrellä ja viittä vaille jouduin kakkua leipomaan. Tippuminen antoi kuitenkin vielä odottaa itseään. Tätä jatkui useampi rata ja pikku hiljaa selvisimme jo radoista kerralla, hirveällä rävellyksellä ja kieroilla teillä.
Viimeinen rata menikin hyvin, open mukaan parasta ikinä. Ja siitä otettiin ilo irti.
Mikä tänään oli vikana, kun kaikki tuntui menevän per****een? Osa saattoi olla hepasta johtuvaa, mutta veikkaan, että suurin syypää istui satulalla. Hovikuvaajani oli sairaana, enkä taaskaan saanut videota omasta menostani, mutta suurimmat ongelmat tänään olivat tiet ja liiallinen ohjilla ohjaaminen. Kun ope käski minun ohjata pohkeilla, alkoi hyppääminen sujua eikä hepo enää päässyt kiertämään esteitä. Vähemmän kättä, enemmän jalkaa. Toinen tärkeä asia jälleen kerran oli reitti esteelle. Alkuun osuimme esteille vinossa kulmassa ja hevosen ollessa itse vino, aika vaikea hypätä vinossa ollessaan.
Mitä päivästä jäi käteen? Päällimmäisenä itselle jäi todella ristiriitainen olo, koska ensimmäiset 55 minuuttia tunnista lähentelivät fiaskoa ja viimeiset 5 minuuttia olivat loistavat. Mutta toisaalta, olen erittäin tyytyväinen, että ope pystyi eristämään ongelmani ja kertomaan riittävän lyhyesti ja selkeästi, mitä minun pitää konkreettisesti tehdä. Jos hevonen kiertää esteen, ratkaisu siihen ei ole se, että estettä yritetään uudelleen samalla lailla. Jotain pitää muuttaa. Ja taas ope osasi löytää sen minun virheeni.
Toinen päivän teema omassa oppimisessa ja tekemisessä koski suorituksen parantamista kesken suorituksen. Tarkoitan tällä sitä, että jos haluaa menestyä ja kehittyä missä tahansa asiassa, on mielestäni olennaisen tärkeä taito pystyä parantamaan kesken suorituksen ja ottaa vastaan neuvoja ja ohjeita ja kyetä suoriutumaan paremmin. Omaa suoritusta ja omaa tasoa pitäisi pystyä nostamaan juuri silloin, kun tuntuu että mikään ei suju. Ottaa mieli hallintaan ja suoriutua paremmin.
Jos haluat kehittyä, haasta itseäsi. Jos joskus menee huonosti, älä tyydy siihen, vaan nosta omaa tasoasi ja suoriudu paremmin. Kaikkea ei tarvitse osata heti ja kerralla, mutta oma taso täytyisi säilyttää ja sitä pitäisi joka kerta vähän nostaa.
/Juha
No, itse tunnilla laukkaharjoitus enteili melko vauhdikasta hyppäämistä. Itse asiassa ensimmäisestä esteestä tulikin aika tuskainen. Ensin Sara kiersi sen sujuvasti pari kertaa ja kun yritin tulla Sallan komennosta estettä ravissa, Sara nosteli laukkaa joka pohkeen hipaisusta ja taisi peitsiäkin tarjota esteelle mentäessä. Useamman kerran yritettiin ja viimein estekin ylitettiin. Ja kyse oli yhdestä melko matalasta ristikosta..
Tästähän tunti jatkui useamman esteen rataan, eikä sekään mennyt aivan putkeen. Toisella esteellä Sara päätti taas kierrellä ja viittä vaille jouduin kakkua leipomaan. Tippuminen antoi kuitenkin vielä odottaa itseään. Tätä jatkui useampi rata ja pikku hiljaa selvisimme jo radoista kerralla, hirveällä rävellyksellä ja kieroilla teillä.
Viimeinen rata menikin hyvin, open mukaan parasta ikinä. Ja siitä otettiin ilo irti.
Mikä tänään oli vikana, kun kaikki tuntui menevän per****een? Osa saattoi olla hepasta johtuvaa, mutta veikkaan, että suurin syypää istui satulalla. Hovikuvaajani oli sairaana, enkä taaskaan saanut videota omasta menostani, mutta suurimmat ongelmat tänään olivat tiet ja liiallinen ohjilla ohjaaminen. Kun ope käski minun ohjata pohkeilla, alkoi hyppääminen sujua eikä hepo enää päässyt kiertämään esteitä. Vähemmän kättä, enemmän jalkaa. Toinen tärkeä asia jälleen kerran oli reitti esteelle. Alkuun osuimme esteille vinossa kulmassa ja hevosen ollessa itse vino, aika vaikea hypätä vinossa ollessaan.
Mitä päivästä jäi käteen? Päällimmäisenä itselle jäi todella ristiriitainen olo, koska ensimmäiset 55 minuuttia tunnista lähentelivät fiaskoa ja viimeiset 5 minuuttia olivat loistavat. Mutta toisaalta, olen erittäin tyytyväinen, että ope pystyi eristämään ongelmani ja kertomaan riittävän lyhyesti ja selkeästi, mitä minun pitää konkreettisesti tehdä. Jos hevonen kiertää esteen, ratkaisu siihen ei ole se, että estettä yritetään uudelleen samalla lailla. Jotain pitää muuttaa. Ja taas ope osasi löytää sen minun virheeni.
Toinen päivän teema omassa oppimisessa ja tekemisessä koski suorituksen parantamista kesken suorituksen. Tarkoitan tällä sitä, että jos haluaa menestyä ja kehittyä missä tahansa asiassa, on mielestäni olennaisen tärkeä taito pystyä parantamaan kesken suorituksen ja ottaa vastaan neuvoja ja ohjeita ja kyetä suoriutumaan paremmin. Omaa suoritusta ja omaa tasoa pitäisi pystyä nostamaan juuri silloin, kun tuntuu että mikään ei suju. Ottaa mieli hallintaan ja suoriutua paremmin.
Jos haluat kehittyä, haasta itseäsi. Jos joskus menee huonosti, älä tyydy siihen, vaan nosta omaa tasoasi ja suoriudu paremmin. Kaikkea ei tarvitse osata heti ja kerralla, mutta oma taso täytyisi säilyttää ja sitä pitäisi joka kerta vähän nostaa.
/Juha
Kommentit
Lähetä kommentti