Taustaa
Eka blogipäivitys. IKINÄ!
Ensimmäisessä päivityksessäni aion kertoa hiukan taustastani ja nykytilanteesta. Ja tietenkin suunnitelmistani ja viimeisistä tunneista ja oivalluksista ratsastuksen suhteen. Ehkäpä lataan jonkun videonkin naurettavaksi..
Oma taustani hevosten kanssa on alkanut jo muistaakseni 2003, jolloin vaimoni kanssa ostin ensimmäisen hevosemme, lämminverinen entinen ravuri, ratsuksi. Ninni, oli tietenkin enemmän hevosia harrastaneen vaimoni harrastus, mutta osittain velvollisuudentunteesta ja tietenkin yhdessäolon vuoksi osallistuin tallikäynteihin. En juurikaan ratsastanut tai muutenkaan osallistunut hevosen hoitoon, hevonen ei ehkä ollut oikea.
Muutama hevonen ja joitakin satunnaisia ratsastusyrityksiä lukuun ottamatta meni aina vuoteen 2015, ennen seuraavaa kunnon yritystä. Tuolloin noin kymmenen vuoden etsinnän jälkeen löysimme nykyisen talomme ja pääsimme muuttamaan kotiin, jossa oli mahdollista pitää hevosia. Kyseessä oli kompromissi: pojan koulu ja kaverit eivät saa vaihtua, minun piti päästä pyörällä töihin Hämeenlinnan keskustaan ja tilalla piti olla hevosten pito mahdollisuus. Aika moni asia siis osui kohdalleen.
Muutettuamme otimme kaksi hevosta kotiin. Tässä kohtaa ryhdistäydyin ja otin täysipainoisesti osaa alusta asti hevosten hoitoon ja päätin opetella ratsastamaan, jotta voin olla apuna liikutuksessa ja pystyn yksin hoitamaan tallia ja hevosia tarvittaessa. Aloitin Saran kanssa varovaisesti, kyseessä oli hyvin säikky ja joka asiaan reagoiva hevonen. Ensimmäiset n. puoli vuotta ainoastaan käsittelin Saraa ja kävin juttelemassa ja rapsuttelemassa sitä. Alussa emme omistaneet Saraa, mutta seuraavana vuonna Sara päätyi meille.
Saran ollessa meillä kotona, vaimoni hoiti pääasiassa sen liikutuksen ja minulle jäi tilkkeitä siellä ja täällä ja toisinaan ratsastaa toista hevosta, suomenhevosoria. Edelleen ratsastukseni oli satunnaista ja vailla selkeää päämäärää, lähinnä opettelin keventämään. Tässä siis tasoni tuohon aikaan..
Vuoden 2018 lopulla veimme Saran Aulangon ratsastuskoululle täysihoitoon ja tätä voidaan pitää ensimmäisenä käännekohtana omassa ratsastuksessani. Saran ollessa täysihoitomaneesitallilla, jäi meille pelkkä hevosen liikuttaminen. Aikaisemmin hevosten hoito kotona oli vienyt joka päivä niin suuren osan ajasta, että liikuttaminen alkoi varsinkin talvisaikaan olla toissijaista. Siirryimme hiukan kärjistäen harrastamaan ratsastusta hevosenhoidon sijaan. Tosin edelleen vaimoni hoiti suurimman osan Saran liikutuksesta, mutta alin jo saada kipinää ratsastukseen ja päästä siitä hiukan perille. Tosin vieläkin oma ratsastukseni oli hyvin satunnaista, välillä viisi kertaa viikossa, välillä kahden viikon tauko.
Suurimpana käännekohtana voidaan pitää 2019 elokuuta, jolloin juttelin Sallan (Warenti) kanssa ja kyselin, mihin tunnille minun kannattaisi Saralla mennä. Salla kertoi aloittelevista hyppääjistä, joilla olisi tavoitteena viisiottelu. Otin selvää kyseisestä lajista ja jäin heti koukkuun. Monta lajia, joista miekkailua lukuun ottamatta kaikki tuttuja! Aloitin viisiottelun ja ilmoittauduin lauantain alkeistunnille. Ja kuinka vaikeaa voi olla vanhalle kamppailijalle miekkailu..?
Mutta joka tapauksessa, nyt minulla oli selkeä päämäärä: hypätä elokuussa 2020 90cm esterata osana viisiottelua. Tämä on motivoinut minua ottamaan esteratsastuksen haltuun siten, että saan luvan osallistua kisaan ja pystyn siitä suoriutumaan. Tämä blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana tästä tulevasta matkasta ja kehityksestä. Aion päivitellä tänne kuulumisia ja tippumisia, videoiden kera;)
Toisaalta, haluan näyttää että aikuisenakin pystyy aloittamaan niinkin vaativan lajin kuin ratsastus, jos halua ja paloa on. Itselläni tosin on ainutlaatuinen mahdollisuus: oma hevonen täysihoitotallilla, muutama hyvä valmentaja perhepiirissä tallin ratsastuksen opettajien lisäksi, vaimo, joka ymmärtää hevosharrastusta ja hyväksyy panostukset siihen.
Tällä hetkellä pyrin käymään vähintään yhdellä estetunnilla, yhdellä yksityistunnilla, yhdellä koulutunnilla ja mahdollisuuksien mukaan jonkun kerran omin päin viikossa. Tällä tahdilla ja ohjauksella minun pitäisi saavuttaa tuo 90cm rata kesään mennessä (meinasin kirjoittaa, että saapa nähdä, mutta enpä kirjoita, otan homman haltuun!).
Pitkä ja sekava kirjoitus tajunnan virtaa, jatkossa pyrin pysymään lähinnä ratsastuksen parissa.
/Juha
Ensimmäisessä päivityksessäni aion kertoa hiukan taustastani ja nykytilanteesta. Ja tietenkin suunnitelmistani ja viimeisistä tunneista ja oivalluksista ratsastuksen suhteen. Ehkäpä lataan jonkun videonkin naurettavaksi..
Oma taustani hevosten kanssa on alkanut jo muistaakseni 2003, jolloin vaimoni kanssa ostin ensimmäisen hevosemme, lämminverinen entinen ravuri, ratsuksi. Ninni, oli tietenkin enemmän hevosia harrastaneen vaimoni harrastus, mutta osittain velvollisuudentunteesta ja tietenkin yhdessäolon vuoksi osallistuin tallikäynteihin. En juurikaan ratsastanut tai muutenkaan osallistunut hevosen hoitoon, hevonen ei ehkä ollut oikea.
Muutama hevonen ja joitakin satunnaisia ratsastusyrityksiä lukuun ottamatta meni aina vuoteen 2015, ennen seuraavaa kunnon yritystä. Tuolloin noin kymmenen vuoden etsinnän jälkeen löysimme nykyisen talomme ja pääsimme muuttamaan kotiin, jossa oli mahdollista pitää hevosia. Kyseessä oli kompromissi: pojan koulu ja kaverit eivät saa vaihtua, minun piti päästä pyörällä töihin Hämeenlinnan keskustaan ja tilalla piti olla hevosten pito mahdollisuus. Aika moni asia siis osui kohdalleen.
Muutettuamme otimme kaksi hevosta kotiin. Tässä kohtaa ryhdistäydyin ja otin täysipainoisesti osaa alusta asti hevosten hoitoon ja päätin opetella ratsastamaan, jotta voin olla apuna liikutuksessa ja pystyn yksin hoitamaan tallia ja hevosia tarvittaessa. Aloitin Saran kanssa varovaisesti, kyseessä oli hyvin säikky ja joka asiaan reagoiva hevonen. Ensimmäiset n. puoli vuotta ainoastaan käsittelin Saraa ja kävin juttelemassa ja rapsuttelemassa sitä. Alussa emme omistaneet Saraa, mutta seuraavana vuonna Sara päätyi meille.
Saran ollessa meillä kotona, vaimoni hoiti pääasiassa sen liikutuksen ja minulle jäi tilkkeitä siellä ja täällä ja toisinaan ratsastaa toista hevosta, suomenhevosoria. Edelleen ratsastukseni oli satunnaista ja vailla selkeää päämäärää, lähinnä opettelin keventämään. Tässä siis tasoni tuohon aikaan..
Vuoden 2018 lopulla veimme Saran Aulangon ratsastuskoululle täysihoitoon ja tätä voidaan pitää ensimmäisenä käännekohtana omassa ratsastuksessani. Saran ollessa täysihoitomaneesitallilla, jäi meille pelkkä hevosen liikuttaminen. Aikaisemmin hevosten hoito kotona oli vienyt joka päivä niin suuren osan ajasta, että liikuttaminen alkoi varsinkin talvisaikaan olla toissijaista. Siirryimme hiukan kärjistäen harrastamaan ratsastusta hevosenhoidon sijaan. Tosin edelleen vaimoni hoiti suurimman osan Saran liikutuksesta, mutta alin jo saada kipinää ratsastukseen ja päästä siitä hiukan perille. Tosin vieläkin oma ratsastukseni oli hyvin satunnaista, välillä viisi kertaa viikossa, välillä kahden viikon tauko.
Suurimpana käännekohtana voidaan pitää 2019 elokuuta, jolloin juttelin Sallan (Warenti) kanssa ja kyselin, mihin tunnille minun kannattaisi Saralla mennä. Salla kertoi aloittelevista hyppääjistä, joilla olisi tavoitteena viisiottelu. Otin selvää kyseisestä lajista ja jäin heti koukkuun. Monta lajia, joista miekkailua lukuun ottamatta kaikki tuttuja! Aloitin viisiottelun ja ilmoittauduin lauantain alkeistunnille. Ja kuinka vaikeaa voi olla vanhalle kamppailijalle miekkailu..?
Mutta joka tapauksessa, nyt minulla oli selkeä päämäärä: hypätä elokuussa 2020 90cm esterata osana viisiottelua. Tämä on motivoinut minua ottamaan esteratsastuksen haltuun siten, että saan luvan osallistua kisaan ja pystyn siitä suoriutumaan. Tämä blogi toimii eräänlaisena päiväkirjana tästä tulevasta matkasta ja kehityksestä. Aion päivitellä tänne kuulumisia ja tippumisia, videoiden kera;)
Toisaalta, haluan näyttää että aikuisenakin pystyy aloittamaan niinkin vaativan lajin kuin ratsastus, jos halua ja paloa on. Itselläni tosin on ainutlaatuinen mahdollisuus: oma hevonen täysihoitotallilla, muutama hyvä valmentaja perhepiirissä tallin ratsastuksen opettajien lisäksi, vaimo, joka ymmärtää hevosharrastusta ja hyväksyy panostukset siihen.
Tällä hetkellä pyrin käymään vähintään yhdellä estetunnilla, yhdellä yksityistunnilla, yhdellä koulutunnilla ja mahdollisuuksien mukaan jonkun kerran omin päin viikossa. Tällä tahdilla ja ohjauksella minun pitäisi saavuttaa tuo 90cm rata kesään mennessä (meinasin kirjoittaa, että saapa nähdä, mutta enpä kirjoita, otan homman haltuun!).
Pitkä ja sekava kirjoitus tajunnan virtaa, jatkossa pyrin pysymään lähinnä ratsastuksen parissa.
/Juha
Kommentit
Lähetä kommentti