Odotuksia vai avoin mieli?

Eilen oli esteratsastusta aamulla ja rakas vaimoni meni koulua illalla. Hevonen oli kuulemma superhyvä ja teki vaikeitakin kouluhommia mielellään. Tänään menimme yhdessä tallille kovin odotuksin, olihan heppa eilen superhyvä sekä esteillä että koulussa.

No, tänään aloitimme klippaamalla hepan. Klippaus sopi Saralle, hän torkkui samalla:)

Klippaus kesti jonkin aikaa ja päiväheinäthän siinä hötäkässä myöhästyivät ja siitä meidän ahmatti ei pidä.. Siitä ratsastamaan ja ehkä ei tänään ollut paras päivä Saralla, rouva oli ainakin hiukan pettynyt eiliseen verrattuna:(

Itse olen huomannut monta kertaa, että kun menee tallille korkein odotuksin tai hakemaan jotain tiettyä tunnelmaa, joutuu yleensä pettymään. Niinä kertoina, kun pystyn menemään tallille avoimin mielin ja ilman odotuksia, yllätyn yleensä iloisesti ja pääsen flow-tilaan, jossa en vain tahtoisi lopettaa ratsastusta. Mistä moinen johtuu? Olenko jotenkin jännittynyt tai "pakotanko" hevosta ja ratsastusta tiettyyn suuntaan, jos minulla on kovat odotukset? Ja vastaavasti, jos pystyn menemään avoimin mielin tavoittelematta jotain suurta fiilistä, yleensä koen suuria fiiliksiä ja onnistumisia. Ehkä hevonen vain on niin herkkä, että se pystyy vaistoamaan, jos yritän pakottaa tilannetta jotenkin. En tiedä, mutta pyrin jatkossakin menemään tallille avoimin mielin ja olemaan pakottamatta tilannetta tai fiilistä haluamaani suuntaan. Ugh, olen puhunut;)

/Juha