Vaimon opissa

Tänään minulla oli siis otsikon mukaisesti hovikuvaaja ja samalla personal raineri mukana. Rakensimme puomeista pientä rataa ja tarkoitus oli keskittyä hyviin teihin, jalalla ratsastamiseen ja sopivaan vauhtiin.

Alkuun menimme apupiuhoilla (kumpparit) ravia ja kaikki vaikutti oikein hyvältä. Pikku hiljaa raviin löytyi hyvä tahti ja tiet olivat kunnossa. Valmentaja tosin piiskasi minua parantamaan kevynnystä ja omaa vartalon hallintaa jatkuvasti. Välillä piti hengittää alaselkään ja välillä nostaa kiveksiä (joku ydintuki keskivartaloon?). Ohjeita tuli paljon ja menokin parani koko ajan.

Tässä pätkässä on tahti vielä ihan ok ja tiekään ei näytä pahalta omaan silmään.

Homma tosin vähän muuttui, kun nostettiin ristikkoa ja otettiin apupiuhat pois. Heppa alkoi kiehumaan ja laukka oli taas sen mukaista.. Meni pitkä pätkä ja useita pääty-ympyröitä, ennen kuin laukka oli maltillista. Tässä sitä maltillisempaa pätkää.

Mitä tästä päivästä jäi käteen? Ratsastin ihan reilun siivun ja palautetta tuli kaikesta koko ajan. Ratsastuksen jälkeen oli aika overload-tila päässä ja takki muutenkin tyhjä ja paita märkä. On vaikea itse sanoa, missä kehittyi näin intensiivisen ratsastuksen aikana, koska kaikki keskittyminen meni itse ratsastuksen. Vasta näin myöhemmin illalla videoita katsellessa huomaa niitä omia hyviä ja huonoja hetkiä. Ratsastus toki on niin kokonaisvaltaista, että omaa kehittymistä on aika vaikea huomata lyhyellä aikajänteellä.

Vaikka olo olikin taas aika hajanainen ja rättiväsynyt, niin iso kiitos personal rainerille, joka on jaksanut minua valmentaa päivästä ja viikosta toiseen, kyllä oma tekeminen vaan paranee rutkasti yksityistunneilla. Nyt kiireellä nukkumaan, aamulle on sovittu yksäritunti toisen ratsastuksen ohjaajan kanssa😅

/Juha