Tauko hyväksi?
Viimeisestä kirjoituksesta on aikaa. Näitä muutamaa viikkoa ovat rikkoneet sairastelut ja polvea vaivannut bakerin kysta. Juoksemaan ja miekkailemaan ei ole oikein pystynyt ja ratasastuskin oli pari viikkoa vaikeaa. Tämän lisäksi varsinkin ratsastukseen tuli pieni "taisteluväsymys". Elokuussa 2019 aloitin jollain lailla tavoitteellisen ratsastuksen ja valmentautumisen ja tallikäyntejä tuli useita per viikko ja yleensä ohjauksessa, osa yksityistunteja.
Kuten arvata saattaa, yksityistunnilla kehitys on aivan toista kuin yleisellä tunnilla tai yksin mennessä, mutta se on myös huomattavasti raskaampaa. No oli miten oli, taukoa hyppäämisestä kuitenkin tuli pari viikkoa ja kun oli aika ilmoittautua tunnille, huomasin hiukan vältteleväni koko tuntia. Minua ei varsinaisesti pelottanut mennä tauon jälkeen estetunnille, mutta ryhtyminen oli selvästi epämukavaa. Tunti itsessään meni ihan mukavasti, hevonen tosin kävi raivostuttavan kovilla kierroksilla, kun tajusi pääsevänsä hyppäämään.
Itselleni ei tällä kokemuksella tauko tehnyt hyvää, heppa oli ehkä hieman rennompi, vieläkin halukkaampi (jos mahdollista) hyppäämään ja pyrki hyvin eteenpäin. Omassa teknisessä tekemisessä oli paljon sanomista, oma asento, jalat, tiet jne. mutta kokonaisuutena hyvä tunti.
Joskus ja joissain urheilulajeissa pieni tauko tekee oikein hyvää. Sen aikana opitut tekniset asiat loksahtavat paikoilleen, motivaatio paranee ottamalla välillä etäisyyttä harjoiteltavaan asiaan ja kropalle tekee hyvää palautua ja tehdä jotain erilaista liikuntaa. Esteratsastuksen kaltaisessa hyvin teknisessä ja vaativassa lajissa ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa opettelua tauko tehnyt hyvää. Jouduin keskittymään paljon perusasioihin, jotka paljon ratsastettaessa löytyvät kuin itsestään. Minulla meni siis hurjasti energiaa ja kapasiteettia itse esteratsastuksesta pelkkään ratsastukseen.
Note to self: jos siis haluat hypätä, hyppää säännöllisesti. Toimii ainakin minulla. Laitetaanpa vielä pari videota loppuun, toisessa pelkkää koulua, mutta huomaa hyvä pystyasento. Se oli hetken hukassa:)
Kuten arvata saattaa, yksityistunnilla kehitys on aivan toista kuin yleisellä tunnilla tai yksin mennessä, mutta se on myös huomattavasti raskaampaa. No oli miten oli, taukoa hyppäämisestä kuitenkin tuli pari viikkoa ja kun oli aika ilmoittautua tunnille, huomasin hiukan vältteleväni koko tuntia. Minua ei varsinaisesti pelottanut mennä tauon jälkeen estetunnille, mutta ryhtyminen oli selvästi epämukavaa. Tunti itsessään meni ihan mukavasti, hevonen tosin kävi raivostuttavan kovilla kierroksilla, kun tajusi pääsevänsä hyppäämään.
Itselleni ei tällä kokemuksella tauko tehnyt hyvää, heppa oli ehkä hieman rennompi, vieläkin halukkaampi (jos mahdollista) hyppäämään ja pyrki hyvin eteenpäin. Omassa teknisessä tekemisessä oli paljon sanomista, oma asento, jalat, tiet jne. mutta kokonaisuutena hyvä tunti.
Joskus ja joissain urheilulajeissa pieni tauko tekee oikein hyvää. Sen aikana opitut tekniset asiat loksahtavat paikoilleen, motivaatio paranee ottamalla välillä etäisyyttä harjoiteltavaan asiaan ja kropalle tekee hyvää palautua ja tehdä jotain erilaista liikuntaa. Esteratsastuksen kaltaisessa hyvin teknisessä ja vaativassa lajissa ei kuitenkaan ainakaan tässä vaiheessa opettelua tauko tehnyt hyvää. Jouduin keskittymään paljon perusasioihin, jotka paljon ratsastettaessa löytyvät kuin itsestään. Minulla meni siis hurjasti energiaa ja kapasiteettia itse esteratsastuksesta pelkkään ratsastukseen.
Note to self: jos siis haluat hypätä, hyppää säännöllisesti. Toimii ainakin minulla. Laitetaanpa vielä pari videota loppuun, toisessa pelkkää koulua, mutta huomaa hyvä pystyasento. Se oli hetken hukassa:)
Kommentit
Lähetä kommentti