Tuntuma

Jos minulle on jostain sanottu kyllästymisen asti, on se ohjaustuntuma. Tähän palataan käytännössä kaikilla tunneilla, este tai koulu. Eilen sain kouriintuntuvan muistutuksen ohjastutumasta. Ensin kävimme hoviratsastaja Nean kanssa maastolenkille, minä Santulla ja Nea Saralla. Ötököiden takia lenkki oli ravia ja laukkaa. Santulla tuntui olevan virtaa ja menohaluja, joten päätin nostella vielä muutamat laukat omalla kentällä (niin meille valmistui oma kenttä juuri hetki sitten, aika luksusta).

No kentällä laukkaaminen olikin jotenkin vastenmielistä alkuun ja tuntui kuin olisi ollut purkkaa kavioiden pohjissa. Lopulta Santtu toki liikahti, mutta ohjaustuntuma oli hiukan huono, piuhaa liikaa, pää alas ja kunnon köyrypukki, jonka jälkeen nopea suunnanvaihto. Lensin aivan katolleni hepan selästä. Santtu reiluna kaverina jäi viereen katsomaan sattuiko ja nousin saman tien selkään. Nosteltiin laukat paremmalla tuntumalla:)

Onneksi tippuminen tapahtui omalla kentällä, joka on vielä aika pehmeä. Ehkäpä nyt muistan ohjastuntuman paremmin..

Koko ohjastuntuma on näin aloittelijalle hiukan hankala asia sisäistää. On voimakasta tuntumaa, on antavaa kättä jne. Vaikka periaatteessa tiedän, että hevonen tukeutuu hyvään tuntumaan, on se vaikea ottaa hevoselle, joka on laiska menemään eteenpäin. Vaikka Santtukin on liikkunut parhaiten allani hyvällä tuntumalla. Mutta silti ajatus tuntuu vaikealta. Toinen asia, mikä häiritsee ohjastuntumaani on levoton käsi, joka tosin on monen aloittelijan ongelma. Pidä siis riittävä hyvä tuntuma ja vakaa käsi. Onpa helppoa..

Näillä eväillä huomiseen estevalmennukseen. No nyt on apina selästä, kun selvisin ilman isompia vammoja ekasta tippumisesta Santulta.