Väsytystaktiikkaa

Kuten aiemmassa kirjoituksessa taisin mainita, meille valmistui oma kenttä, joka siis mahdollistaa ratsastuksen huomattavasti kevyemmillä ponnistuksilla kuin aikaisemmin. Ei tarvitse lähteä mihinkään, ei edes naapuriin. No, eilenpä sainkin taas ratsastaan oikein pitkän kaavan mukaan fysioterapeutin valvovan silmän alla. Aiheena oma kehon käyttö ja sen vaikutus hevoseen. Ensin toisen hevosen askellajit läpi (noin 1h jalalle todella raskasta ratsastusta) ja sitten hikipäässä ja aivan hapoilla toisen hepan selkään. Täytyyhän ne molemmat liikuttaa..

Sara oli jälkimmäisenä vuorossa ja lähtökohtaisesti Sara on paljon kevyempi ratsastaa, huomattavasti kevyempi tuntuma ja paljon vähemmän jalkaa. Sarakin tietenkin näytti temppujaan ja lopulta päädyin ratsastamaan liinassa ympärällä ravia ja laukkaa. Tässä sain yksinkertaisia, tai ainakin yksinkertaisen kuuloisia, tehtäviä tehtäväkseni. Huomasin saman asian, kuin joskus aikaisemminkin. Kun keskittynyttä ratsastusta alkaa olla kaksi tuntia takana, haluaisi jo lopettaa, mutta ainakin itselle juuri tuo aika on otollista oivalluksille. Keskittyy johonkin riittävän yksinkertaiseen perusasiaan (eilen omaan asentoon ja kevennyksen suuntaan), niin saa onnistumisia ja huomaan eron myös ratsussa. Ja kun on riittävän väsynyt itse, ei jaksa kyseenalaistaa tai säätää mitään ylimääräistä, vaan keskittyy ainoastaan siihen annettuun tehtävään. Tietenkin tässä on vaartana, että väsymys menee yli ja koko paketti hajoaa.. Mutta sekin on oppimisen paikka ja mielestäni on hienoa, jos pystyy nostamaan omaa tekemisen tasoaan juuri silloin, kun se tuntuu vaikeimmalta. Onhan tällainen treeni tosin jatkuvasti tehtynä aika kuormittava sekä henkisesti että fyysisesti, mutta kehotan aina välillä poistumaan omalta mukavuusalueelta.

Tänään olisi ehkä kevyempää liikutusta tiedossa, jokin mukava humppailu kentällä tai ehkä pikku maasto. Eiliset kuonat liikkeelle ja pikku palautukset.